15.1. 2016

Petri Uusikylä

Kuinka organismeja johdetaan?

Suurin osa liikkeenjohdon opeista perustuu edelleen vanhakantaiseen, hierarkkiseen käsitykseen tehokkaan organisaation johtamisesta. Strategiapöhöön tarttuneet konsultit ja professorit edelleen mielellään viittaavat yli 2000 vuotta sitten eläneen kenraali Sunzin Sodan käynnin taitoon. Myös hissiyhtiö koneen strategia vilisee militaarista terminologiaa kuten mustwinbattleja. Jälki on yhtä tuhoisaa kuin marssittaisi Napoleonin sotajoukon avorivistössä kohti modernia, tietokoneohjauttua ohjuspuolustusta.

Yritykset toimivat nykyään äärimmäisen kompleksisessa, nopeasti muuttuvassa ja keskinäisriippuvaisessa ympäristössä. Kyky ennakoida heikkoja muutossignaaleita, mukauttaa toimintaansa proaktiivisesti ja muodostaa ketterästi uusia alliansseja ja yhteistoimintaverkostoja on avain menestymiseen globaaleilla markkinoilla. Moni ymmärtää tämän teoriassa - ani harva käytännössä.


Martin Leeves, Simon Levin ja Daichi Ueda kirjoittavat Harvard Business Reviewn tammi-helmikuun 2016 numerossa, että yrityksiä kuolee tällä hetkellä enemmän kuin koskaan viimeisen 50 vuoden aikana. Analyysi perustuu 30.000 yrityksen pitkittäisaineistoon. Tutkijoiden mukaan yritykset lukevat väärin toimintaympäristön muutostekijöitä ja perustavat toimintansa vääriin strategisiin valintoihin. Jälki on tuhoisaa. Vaikka kyseessä saattaa olla osin tulkintaharha yrityskentän monimuotoistumisen ja määrän räjähdysmäisen kasvun seurauksena, on kyseessä kuitenkin merkittävä signaali, johon tulee suhtautua vakavasti.

Ekosysteemin hallintaa

Business ekosysteemit ovat 2010-luvulla vähitellen korvanneet klusterin ja verkoston käsitteet organisaatioiden välisten suhderakenteiden kuvaajina. Ekosysteemiajattelun taustalla on tuotteen tai palvelun synnyttämiseen tarvittava strateginen ja operatiivinen arvoverkko, joka voi toimia joko lokaalisti tai ei-lokaalisti (esim. virtuaalisen kytkeytymisen kautta). Ekosysteeminen on monimuotoinen vaihdantajärjestelmä, jossa erikoistuneet palveluntuottajat ovat keskenään riippuvaisia ja hyödyttävät toinen toisiaan biologisten symbioosien tavoin. Ekosysteemeitä pidetään lähtökohtaisesti itseohjautuvina ja itseuudistuvina järjestelminä.



Biologinen ja liiketoiminnallinen ekosysteemi noudattavat samaa skaalautuvuuden ja aggregoinnin logiikkaa. Tämä etenee organismin/yrityksen kautta ekosysteemiin ja laajempaan kokonaisympäristöön.

Systeemien hallinta muuttuu kuitenkin monimutkaiseksi kun tarkastellaan koko megasysteemiä, joka koostuu yksittäisten ekosysteemien toisiaan leikkaavista, sisäkkäisistä ja päällekkäisistä rakenteista. Tällöin kokonaissysteemi sisältää myös erillisten järjestelmien osasia kuten julkisen sektorin tai kansalaisyhteiskunnan toimintoja. Kokonaissysteemien tarkastelussa hallinnan (governance) käsite nousee keskeiselle sijalle. Hallinnassa lähtökohtana on alhaalta ylös tai reunoilta toiselle suuntautuva ohjaus perinteisen keskitetyn top down -kontrollin sijaan.

Kuinka johtaa organismia?

Organisaation johtaminen perustuu usein harhaan siitä, että organisaation toiminnot ja prosessit ovat lineaarisia. Toisin sanoen kausaaliset vaikutusketjut ovat yksinkertaisesti määriteltävissä ja kuvattavissa sekä tämän jälkeen automatisoitavissa. Tämä näennäistehokkuuden harha vie huomioon pääasiassa kysymykseen: miten asioita tehdään sen sijaan, että lysyttäisiin mitä asioita pitäisi tehdä. Väärille jengoille viritettyjen prosessien automatisointi, johtaa tuhoisaan kierteeseen, jossa järjestelmät ja robotiikkaa ottavat tavoitteellisen isännän roolin.

Organismin johtaminen vaatii herkkyyttä ja hienoviritteisyyttä. Samalla tavoin kuin ihmisten vuorovaikutuksesta vain noin 10 % perustuu verbaaliin viestintään ja ulkoiseen käytökseen myös organisaation johtamisessa 80-90 % on ei-näkyvää ja ei-verbaalia toiminnan ohjausta. Kyse on tunnetun jäävuoren pinnan alaisista tekijöistä ja mekanismeista kuten luottamuksesta, sisäistetyistä käyttäytymiskaavoista, toistuvista puoliautomatisoiduista toistoista sekä organisaatiokulttuurista.

Hyvä johtaja johtaa suhteita ei ainoastaan ihmisiä ja asioita. Suhteiden johtamisella tarkoitetaan joskus osaamisen johtamista, mutta kyse on laajemmasta ja syvällisemmästä ilmiöstä. Suhteilla johtaminen on vähän sama asia kuin huippuvalmentajan optimaalisen pelaajapoolin ja pelaajien keskinäisen työnjaon intuitiivinen hahmottaminen. Pelaajat eivät syötä palloa tai kiekkoa toisilleen sovitun jaksotuksen kautta vaan kulloisenkin tilanteen (vrt. toimintaympäristö) edellyttämällä tavalla. Salaisuus piilee pelaajien välisen ei-verbaalin viestinnän (so. pelaajakemian) toimivuudessa. Tällä saralla meillä suomalaisilla liikkeenjohtajilla ja yritysvalmentajilla on paljon opittavaa. Ehkä uusi Nokia ei synnykään uudesta businessavauksesta vaan uudenlaisen businessälykkyyden sisäistämisestä ja eksploitaatiosta.

K.s. aiheesta lisää dos. Harri Jalosen erinomainen Kaleidoskoopin tammikuun vieraskynä.