BREXIT, VOICE OR LOYALTY

28.6.2016

Petri Uusikylä


Britannian Brexit-päätöksestä on jo kulunut päiviä, mutta ilma on edelleen sakeana kysymyksistä: miten tämä on mahdollista, voisiko äänestyksen uusia, olisiko tulos ollut toinen, jos Pariisin ja Brysselin pommi-iskuja ei olisi ollut? Entä jos Englanti olisi ei olisi päässyt EM-kisoissa jatkopeleihin? Jo pelkät kysymykset osoittavat, miten vähän äänestyksessä viimekädessä oli kyse Britannian ja Euroopan Unionin suhteesta; siihen liittyvistä hyödyistä, haitoista ja mahdollisuuksista edistää ensin mainittuja ja vähentää jälkimmäisiä.

Vuonna 2012 kuollut taloustieteilijä Albert O. Hirschman esitteli 1970-luvulla kuuluisan jaottelunsa (exit, voice or loyalty), jossa hän tarkasteli vaihtoehtoisia tapoja reagoida huonosti toimivaan järjestelmään (yritys, organisaatio tai valtio).  Hirschmanin ajattelussa exit kuvaa tilannetta, jossa tyytymätön työntekijä vaihtaa työpaikkaa, asiakas yritystä tai vanhempi lapsensa koulua. Exit-menettely noudattaa tyypillisesti markkinamekanismia, jossa kysyntä ja tarjonta hakevat jatkuvasti optimaalista kohtaantoa. Voice puolestaan tarkoittaa asioiden muuttamista parempaan suuntaan keskustelun, kehittämistyön tai tarvittaessa jopa protestien kautta. Äänen käyttäminen on tyypillinen poliittinen toimintaprosessi, joka parhaimmillaan pyrkii kokonaisedun parantamiseen. Valitettavan usein jää kuitenkin pienen erillisryhmittymän etujen ajamisen kanavaksi. Loyalty on kahden edellisen väliin jäävä toimintavaihtoehto, jossa nöyrästi alistutaan päätöksentekijöiden tai johdon tahtoon ja hyväksytään vallitsevat olosuhteet. 



Britannian kansa valitsi exitin. Sen viesti Euroopan unionille oli, että olemme riittävän kauan yrittäneet käyttää ääntämme (Britannia ei luvalla sanoen ole ollut EU:ssa mikään sivustakatsoja), mutta koska se ei näköjään tuota tulosta, niin äänestämme jaloillamme. Äänen käyttäminen tosin oli jo mahdollistanut Britannialle lukuisia poikkeuksia EU:n perussopimuksista sekä jäsenmaksujen tuntuvia alennuksia. Tämä ei kuitenkaan tuntunut riittävän kansalle.  Enemmistö oli halunnut muutosta – mutta millaista muutosta?

Brexit-äänestys toi jälleen kerran korostetusti esiin sen mistä poliittisessa (tai uskonnollisessa) kampanjassa viime kädessä on kyse: pahan ulkoistamisesta ja sekä uskottavan pelastustarinan kertomisesta kansalaisille. Brexit-leirillä oli tarjota arkkityyppinen tarina Pyhän Yrjänän kaltaisesta sankarista, joka taistelemalla tehotonta EU-byrokratiaa ja maahan tunkeutuvia terroristilaumoja vastaan vapauttaa Britannian kasvottoman vallan ikeestä ja palauttaa saarivaltakuntaan sen loistonpäivät. Mitä Remain-leirillä oli tarjottavana: loputtomia taloudellisia laskelmia eron haitoista, EU-jargonia puhuvia päitä ja artikloiden tulkintaa tankkaavia EU-oikeuden professoreita. Niin valitettavaa kuin se onkin: asia-argumenteilla ei saada kansanjoukkoja liikkeelle – etenkään nuoria, joiden äänet olisivat voineet ratkaista äänestystuloksen toiseen suuntaan. Nyt maaseudun ikäihmiset jättivät nuorille perinnön, jonka (verotus)arvoa on vielä tässä vaiheessa mahdotonta määritellä. 

Euroopan unionilla samoin kuin sen jäsenvaltiolla olla on viimeistään Brexitin jälkeen peiliin katsomisen paikka.  Brittien ero nostaa esiin perustavaa laatua olevan kysymykseen siitä, kuinka kansallisia tai ylikansallisia yhteisöjä hallitaan hajautetun tiedon ja mieliä sekä käyttäytymistä muokkaavan sosiaalisen median aikakaudella?  Miten valtaapitävät viestivät toimistaan kansalaisille? Kuinka kansalaisille tarjotaan mahdollisuus tuoda äänensä esiin muulloinkin kuin vaaliuurnilla? Miten päätöksenteko saadaan tapahtumaan mahdollisimman lähellä kansalaista?

Euroopan unioni joutuu määrittämään uudelleen tarinansa. Sen on muututtava kapeiden erillisintressien areenasta yhteisten päätösten foorumiksi. Sen on kyettävä pukemaan asiantuntijatieto ja juristeria kansalaisten ymmärrettävään muotoon. Sen on kyettävä kertomaan Euroopan unionin 500 miljoonalle kansalaiselle millaista tulevaisuutta se haluaa yhdessä kansalaisten kanssa rakentaa. Mikä on eurooppalainen unelma ja miten se on mahdollista saavuttaa?