Meillä menee lujaa – hei hallelujaa!



Ihmisellä on tarve kuulua yhteisöön, olla osa laajempaa kokonaisuutta ja tavoittaa edes hetkittäin jotain välittömän havaintomaailmamme toisella puolen olevaa. Liikemiehet ovat ihmisiä, joten miksei heillä ole olisi samaa kaipuuta johonkin ylevään ja tunnetta nostattavaan.

Lokakuun alussa Helsingin Messukeskuksen Nordic Business Forumiin kokoontui 7 500 liikemiestä kuulemaan nostattavia puheenvuoroja tiimityön merkityksestä, ihmisen rajattomista voimavaroista ja maapallon tilasta. Tavattuani saman viikon lopulla tilaisuudessa olleita ystäviäni ja business-tuttuja, he olivat kuin suoraan suviseuroista tulleita: pupillit laajentuneina ja ääni hieman falsettiin nousten he kertoivat, miten uskomattoman hienoa oli kuulla maailmanluokan yritysjohtajien, konsulttien ja kansalaisaktivistien huikeita esityksiä.  

Ensimmäinen reaktioni oli, kuinkas muutenkaan, nihilistinen: pahimman luokan elitismiä, kansankiihotusta ja pienen piirin keskinäistä kehumista. Se, että saa 2000 euron pääsymaksulla päälleen business-gurujen enkelipölyä ja pääsee samoille kokkareille ”isojen poikien” kanssa ei voi edistää mitään muuta kuin oman egon pullistumista ja kaikkivoipaisuuden tunnetta.  Ei kuitenkaan mennyt kauaa ennen kuin sain itseni kiinni. Busted: jossain on siis ollut bileet, joihin sinua ei ole kutsuttu ja sinä manaat koko tilaisuuden alimpaan helvettiin.  Niin totta, mutta oliko sinne pakko kutsua se kädetön ja jalaton kaiken yleisön ihmeteltäväksi? Busted 2: eikö ole vain hyvä, että liikemiesseminaareissa puhutaan voittojen maksimoinnin ja Lean-tehokkuuden sijaan inhimillisistä arvoista, ihmisten kohtaamisesta tai uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Totta kai se on, kyllä kyllä -  anteeksi!

Nyt kun tunnustukset on tehty, niin aihetta voi lähestyä ehkä analyyttisemmin ja etäisyyttä ottaen. Jokainen meistä elämäntapamuutosta yrittäneestä tietää kuinka vaikeaa on ensinnäkin sisäistää ylevät ajatukset ja hienot teoriat. Vaikeuskerroin kasvaa kun yritämme muuntaa ne omaan elämäntilanteeseen tai kokemuspiiriin soveltuviksi. Mitä tämä kaikki tarkoitta minun kohdallani? Mitä minun tulisi muuttaa omassa ajattelussani? Tämä on vielä kohtuullisen helppoa analyyttiselle ihmiselle. Todelliset vaikeudet kuitenkin alkavat, kun yleviä ajatuksia ja muutosprinsiippejä lähdetään muuttamaan teoiksi. Huh, huh. Se voi onnistua muutaman tilanteen kohdalla, parissa kohtaamisessa tai yhden päivän ajan, mutta pysyvän muutoksen aikaansaaminen vaatii toistoja, repsahduksia, uusia toistoja, pettymystä, uutta uskoa, voimia ja niiden menettämistä. Tästä kaikesta huolimatta on palkitsevaa, kun huomaa joidenkin asioiden muuttuvan edes pikkuisen positiivisempaan suuntaan. Miten tämä liittyy liikemiesten herätyskokouksiin?

On upeaa, jos näillä foorumeilla saadaan istutettua edes hiekanjyvän kokoinen muutossiemen yritysjohtajien mieliin. Kun tarpeeksi hyppää näissä tilaisuuksissa, vaihtaa muutosajatuksia kollegoiden kanssa ja saunan lauteilla tai kuntosalilla palaa näihin ajatuksiin, niin todennäköisyys sen suhteen,  että myös oma käyttäytyminen alkaa muuttua, kasvaa suuresti. Kun tarpeeksi moni johtaja ajattelee uudella tavalla, niin vähä vähältä yrityskulttuuri alkaa muuttua tiedostavampaan ja parempaan suuntaan.  Jossain vaiheessa saavutetaan kriittinen kynnysarvo (threshold), jolloin vanhat rakenteet alkavat todella rytistä ja muutosvauhti kiihtyy ennennäkemättömällä vauhdilla.  Sitä odottaessa, käydään hakemassa lisää muutosvauhtia kiinnostavista business-seminaareista ja levitetään niissä jaettua ilosanomaa!